Runotorstain haaste: turkoosi

Nainen nielee suuhunsa turkoosia vettä, suolaa on liikaa, oksettaa. Rannalla tuuli hulmuttaa hiuksia ja naista, veteen voi piirtää viivan ja hiekkaan. On naisen vapaapäivä, vesi huuhtoo nopeasti viivat ja ajatukset, turkoosikin on väreistä vapain. Rusketus iholla ja vaaleat kivet, pieni mekko siivosti viikattu, lokit etsivät seuraa sinne tänne syöksyen. Kehystetään tämä päivä, nainen kuiskaa, tehdään vapaudesta näyttely. Otetaan tuo laiva, siivistä sulat kunnes syötämme kivien sijasta toisillemme hattaraa.

Seuraavana aamuna appelsiini antaa mehua, nainen puristaa sitä kuin itseään tai sientä. Mädäntyvä hedelmä on oiva aihe; sitä ei voi ylittää, sitä ei alittaa, täytyy mennä lävitse. Nainen luonnostelee, iltaa kohden hiki pisaroi kun työ kasvaa, puhkeaa aiheesta läpi. Näen jo pitkälle, nainen huomaa, silittää appelsiinin pintaa, eilinen kuin orastava nuoren tytön rinta on eilinen.

Kommentit

Johanna sanoi…
Minua puhutteli tuo ajatus kehystämisestä, päivän tallentamisesta siten. On aina valinta, mitä kuvia kehystämme.
ylva sanoi…
Voi miten kolahti!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen